Taltioinnit

Katso CD:t julkaisijana Levy-yhtio Pilfink.
Katso CD: julkaisijana Levy-yhtio Naxos.
Il Viaggio levyn sisävihko Il Viaggio.
Musiikkia löydät i Tunes ja spotify

Palomar, Nel giardino fantastico
(Ihmeellisessä puutarhassa)

Konsertto huilulle ja orkesterille

Niemisen huilukonsertossa kiehtovat melodiat kietoutuvat moderniin sävelkieleen. Sointimaailma on lyyrisen impressionistinen, mutta teoksesta löytyy myös tummempia sävyjä. Huilu toimii muuntautumiskykyisenä solistina: milloin sen ääni tuo mieleen tuulen henkäilyn öisellä tähtitaivaalla, milloin se on kuin talvimaiseman yllä kaartava arktinen lintu, joka pyrähtää pelästyneeseen lentoon. Yksiosaisen konserton rakenne on kehämäinen ja perustuu toistuvaan motiiviin, joka muuntuessaan synnyttää uusia musiikillisia tunnelmia. Andante misterioso -avausosaa leimaa harpun ja huilun herkkä dialogi, jota täydentävät lyömäsoittimet, mm. kellopeli ja vibrafoni. Tekstuuri pysyy kautta linjan läpikuultavana, kristallisena ja kimmeltävänä. Teoksen luonne on kamarimusiikillisen intiimi, sillä Niemisen orkestrointi antaa tilaa eri soittimien ominaispiirteille ja väreille. Hän kokeekin konserton ikään kuin erilaisten luonnetyyppien sinfoniaksi ja itsensä sävelmaalariksi, joka ammentaa fantasioita elämästä ympärillään. Nieminen sai idean huilukonserttoonsa Rooman Villa Lantessa, kun itsepintainen linnunlaulu piti häntä hereillä yön kuumimpina tunteina. Teoksen otsikko viittaa Italo Calvinon viimeiseksi jääneeseen romaaniin Palomar. Vaikka Niemisen inspiraation lähteet liittyvät kirjallisuuteen, kuvataiteisiin ja luontoon, hän ei halua kahlita kuulijaa ohjelmallisuuteen. Ulkomusiikillisten lähtökohtien tarkoitus on korkeintaan stimuloida kuulijan mielikuvitusta ja saada tämä maistelemaan musiikillisia visioita yhtä ennakkoluulottomasti kuin Calvinon Herra Palomar, joka tutkailee maailman pieniä ihmeitä ympärillään.

Nieminen on säveltänyt huilukonserton Patrick Gallois'lle, joka kantaesitti ja johti sen Teatro dal Vermessä, Milanossa 15 marraskuuta 2001 I Pomeraggi Musicali -orkesterin kanssa. Suomen kantaesityksensä Palomar sai vuonna 2003 Jyväskylässä.

Vicoli in ombra

(Hämyisiä kujia)

Niemisen ensimmäinen orkesteriteos Vicoli in ombra enteilee huilukonsertto Palomarin maailmaa ja sai myös alkunsa Roomassa. Orkesterin käsittely on tuttuun tyyliin kuulaan ilmavaa, ja musiikista henkii kiireettömyys, rauha ja kyky nauttia hetken tunnelmasta. Niemisellä on taito rakentaa teoksiaan fantasian keinoin, mutta niiden taustalta on aina löydettävissä selkeä musiikillinen kontruktio.

Teos on kuin matka mielen hämyisiin sokkeloihin, joiden vertauskuviksi nousevat roomalaiset kujat. Ne mutkittelevat ja risteytyvät, kuten viiteen suuntaan avautuva Vicolo del cinque, mutta johdattavat kulkijan jälleen tuttuun paikkaan, joka näyttäytyy uusin silmin avautuessaan eri kuvakulmasta.

Vicoli in ombra alkaa kontrabassojen ostinatomaisella "kävelymotiivilla". Kuuntelija on kuin kujaa pitkin kulkeva huoleton tarkkailija, joka kohtaa ensiksi laitapuolen kulkijat, hupaisasti onnahtelevat fagotit, sitten ylväästi keinuvat, naiselliset puupuhaltimet. Välillä kujilla on ruuhkaa, välillä ne kaikuvat yksinäisyyttään. Teoksen keskivaiheille tultaessa trumpetti esittelee pääteeman, ja tekstuurin tiivistyessä myös jousien rooli muuttuu ja ne alkavat tuoda sointiin enemmän dissonanssia.

Nieminen viittaa teoksen muotoon Pablo Casalsin sitaatilla: "Ajan takaa sateenkaaria."

Jyväskylä Sinfonia kantaesitti tämän tilaamansa teoksen vuonna 1995 Ari Rasilaisen johtamana.

Through Shadows I Can Hear Ancient Voices

(Varjoista voin kuulla muinaisuuden ääniä)

Konsertto klarinetille ja orkesterille

Klarinettikonsertossaan Kai Nieminen upottaa kuulijan musiikillisten tarinoidensa unenomaiseen maailmaan. Jo ensi tahdeista lähtien soolosoitin hypnotisoi ja etenee teoksen keskiössä käärmeenlumoojana.

Myös tälle teokselle löytyy innoittaja kirjallisuudesta: italialaisen Antonio Tabucchin romaani Intialainen yösoitto, jonka kerronta häilyy todellisen elämän ja mielikuvitusmaailman välillä synnyttäen tunnelmia, joita ei voi tulkita järjen keinoin. Kirjassa viitataan muistoihin, jotka ovat peräisin edellisestä elämästä, ja Tabuccin innoittamana Nieminen leikittelee musiikillisilla déjà-vu -kokemuksilla: "kuinka musiikkia kuunnellessaan muistaa jonkin aiemmin teoksessa kuullun aiheen, joka muuntuneenakin on edelleen tunnistettavissa".

Niemisen kiinnostunus kulttuurillisiin ja ajallisiin kerrostumiin ilmenee kykynä yhdistää mennyttä ja nykyistä. Ensimmäisessä osassa barokista lainattu kyynelmotiivi soi moniäänisenä klarinetilla. Tämä hajasointitrilli syntyi tiiviissä yhteistyössä solisti Mikko Raasakan kanssa ja kertoo säveltäjän viehtymyksestä sekä uudempiin soittotapoihin että vanhan musiikin aiheisiin. Avausosan päättää haikea andante elegiaco -jakso, jossa orkesterin klarinetti ja bassoklarinetti tekevät tietä sooloklarinetin koraalimaiselle, melankoliselle melodialle.

Keskimmäisessä osassa konsertto soi lyyrisimmillään. Klarinetti maalaa kuvioitaan jousien harmonian ylle, ja lyömäsoittimet tuovat kudokseen tuikkivia valon välähdyksiä. Orkesterisoittimet toimivat ikään kuin soolosoittimen "varjoina" ja toisaalta dialogin avaajina tarjoamalla aiheita, joihin klarinetti tarttuu. Konsertossa on kolme osaa sekä kaksi kadenssia, joista ensimmäinen on solistin improvisoima soolokadenssi, toinen klarinettien ja lyömäsoittimien taianomainen dialogi. Finaali on luonteeltaan virtuoosinen ja kiihkeä. mutta orkesterin sointi pysyy silti kautta linjan läpikuultavana.

Konserton jokaisella osalla on Tabucchin kirjasta peräisin oleva runollinen mottonsa:
Ihmiset, jotka nukkuvat yönsä huonosti, ovat vaivaansa itse syypäitä, enemmän tai vähemmän. Mihin he syyllistyvät? He tekevät yöstä todellisen.
(Maurice Blanchot)

"Ihmisruumiin saattaisi varsin hyvin kuvitella vain pelkäksi harhaksi", hän sanoi. "Se kätkee todellisen minämme. Paksun kuoren lailla se ympäröi sisimmässämme asustavaa kirkkautta tai pimeyttä."

(Victor Hugo, Meren ahertajat, suom. Olli Nuorto)

Tiede kyntää sokeana joutomaata.

Kulttinsa unessa elää Usko hulluna. Uusi Jumala on pelkkä sana vain.
Älä etsi, saati usko: kaikki pysyy salassa.

(Fernando Pessoa, Hetkien vaellus, suom. Pentti Saaritsa)

Klarinettikonsertto on omistettu Mikko Raasakalle, joka kantaesitti sen Vaasan kaupunginorkesterin konsertissa lokakuussa 2002 Hannu Norjasen johdolla..

Tekstit: Henna Salmela